romanit.net

Alkulähtökohta

Alkulähtökohtana on todettava väitteestä, että romanit olisivat yksi Israelin kadonnut sukukunta, että se on enemmän kuin mahdollista. Ongelmaksi nouseekin kadonneita määriteltäessä vain se, millä perustein joku heimo voidaan luokitella Israelin kadonneeksi sukukunnaksi. Riittävätkö siihen pelkät samankaltaiset Jumalan palvelemistavat ja synagogien pitäminen muissa maissa tai heimokulttuureissa, kuin mitä Israelin kansalla on perinteessään ollut?

Nykypäivänä kun juutalaiset etsivät kansansa kadonneita heimoja, eli siis sukukuntia, he lähtevät etsimisessään muun muassa liikkeelle siitä millä kansanosalla tai heimolla on nykyajassa tallella ja käytössä samanlaisia jumalanpalvelusseremonioita tai synagogia (jumalanpalvelushuoneita) kuin raamatun historiassa on mainittu olleen Israelin kansalla. Tämä on mielestäni riittämätön peruste, jonka väitteen osoitan pätemättömäksi todisteeksi myöhemmin todeksi raamatusta.

12 Israelin sukukuntaa - Jaakobin pojat ja Israelin jakaantuminen:

Pohjois- ja Etelä-Israeliksi vuonna 925 ennen Kristusta; Jaakobilla oli 12 poikaa joista kustakin muodostui yksi sukukunta Israeliin: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Gaad, Asser, Daan, Isaskar, Naftal, Sebulon, Joosef: (Efraim, ja Manasse) ja Benjamin. Sukukuntia on yhteensä kuitenkin 13 kaiken kaikkiaan. Mutta Leeviläisille ei annettu erillistä maaperintöosaa Israelista, niin kuin muille sukukunnille, ja Joosefin kahdesta pojasta, Efraimista ja Manassesta tehtiin 2 erillistä sukukuntaa. Kuningas Salomonin valtakauden jälkeen Israelin kansa jakautui kahtia, jossa 10 sukukunnasta tuli Pohjois-Israel ja Juudan ja Benjaminin sukukunnasta Etelä-Israel, jonka johtavaksi heimoksi tuli Juuda eli juutalaiset. Pohjois-Israelin johtavaksi heimoksi tuli Efraim. Siitä raamatussa käytetty nimitys Efraimilaiset. Seuraavassa löytyy hieman tarkempaa selvitystä asiasta:

Juuda ja Israel

Eräs seikka, mikä Israelista puhuttaessa usein unohtuu, on valtakunnan jakautuminen kahtia Salomon jälkeen. Eteläinen, Juudan kuningaskunta, käsitti Juudan ja Benjaminin sukukunnat sekä osan leeviläisistä. Pääkaupunki Jerusalem oli sen alueella. Pohjoiseen Israelin kuningaskuntaan kuuluivat muut kymmenen sukukuntaa. Koska Leevin sukukunta hoiti pappistehtäviä, sillä ei ollut omaa maa-aluetta kuten muilla sukukunnilla. Joosefin jälkeläisiä edustivat Efraimin ja Manassen sukukunnat.

Juuda ja Israel eivät koskaan enää yhdistyneet, ne päinvastoin kävivät useita sotia keskenään. Juuda eli nykyiset juutalaiset ovat vain yksi osa Israelin kahdestatoista sukukunnasta. Kaikki juutalaiset ovat israelilaisia, mutta kaikki israelilaiset eivät ole juutalaisia.

Kumpaakin valtiota kohtasi profeettojen ennustama hävitys. Ensin pohjoisen valtakunnan (Israelin) asukkaat joutuivat assyrialaisten valtaan, lopulta heidät siirrettiin sinne. Suurin osa heistä ei koskaan palannut omaan maahansa; heistä tuli kymmenen kadonnutta sukukuntaa.

Vuonna 586 babylonialaiset valloittivat eteläisen Juudan valtakunnan ja hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin. Juudan asukkaat pääsivät kuitenkin palaamaan maahansa persialaisen Kyyroksen valloitettua Babylonin. Heidän jälkeläisiään ovat nykyiset juutalaiset. Nehemian aikana tapahtunut paluu, sen paremmin kuin Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 eivät kuitenkaan ole lopullinen täyttymys profetioille, jotka koskevat koko Israelin sukua - sekä Juudaa että Israelia.

Sana 'juutalainen' tulee nimestä Juuda ja tarkoittaa siten teknisessä mielessä vain Juudan jälkeläisiä eli eteläisen, Juudan valtakunnan asukkaita. (Lähde: http://www.netikka.net/mpeltonen/tekstit.htm)

YLEISIMMISTÄ HARHAKÄSITYKSISTÄ KADONNEITA SUKUKUNTIA MÄÄRITELTÄESSÄ:

Puhuttaessa Juudan heimosta, sekä heihin liittyneistä Benjaminilaisista, sekä pienistä osista muita sukukuntia jotka ovat liittyneet heihin huomaamme, että Exodus eli paluu Israeliin vain heidän osaltaan on alkanut v.1948 ja sen jälkeen. Herra, Israelin Jumala on luvannut koota kansansa takaisin kaikkialta, maailman ääristäkin. Noissa lupauksissaan Jumala ei ole kertaakaan rajoittunut puhumaan raamatussa vain juutalaisesta heimosta tai kansasta, vaan on jokaisessa kohdassa sanonut palauttavansa koko Israelin, siis kaikki kaksitoista sukukuntaa. Hyvin tyypillistä meidän ja myös monien nykyisten israelilaistenkin ajattelulle on, että nuo kadonneet sukukunnat unohdetaan ja puhutaan vain juutalaisesta kansasta, kun tarkoitetaan koko Israelin kahtatoista sukukuntaa. Tämä on väärä luulo. Tänä päivänä arvioidaan yleisesti että 8 ja puoli sukukuntaa on vielä kadoksissa.

Raamatun kertomus kuolleitten luitten yhdistymisestä (Hes.37) on toisaalta mielenkiintoinen ja osin myös väärin ymmärretty kristittyjen taholta. Ensinnäkin jae 11: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo..." On siis kysymys Israelin kansasta, sen kaikista 12 sukukunnasta, ei suinkaan uuden liiton seurakuntaruumiista, niin kuin joskus on tulkittu. Jae 16: "Sinä ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille. Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: Joosefille: Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva". Jae 19 jatkaa: "Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni". Tästä jakeesta on tehty johtopäätös, että muut sukukunnat sulautuisivat Juudan sukukuntaan. Ikään kuin muut sukukunnat lakkaisivat olemasta sen takia, koska heille on ennustettu häviäminen ja katoaminen kansojen mereen, kansojen sekaan. Tämän takia kristityt, jopa useat juutalaisetkin kutsuvat kaikkia Israelin heimojen jälkeläisiä vain juutalaisiksi. Ikään kuin sauvojen yhdistyminen tarkoittaisi sukukuntien yhdistämistä yhdeksi.

Kuva: Kirkon johtajat siunasivat holocaustin

  Mitä sitten sauvojen yhdistymisellä tarkoitetaan? Koko jaekokonaisuus ko. luvussa tähtää yhteen asiaan: ei sukukuntien yhdeksi tekemiseen joita kaikkia kutsuttaisiin juutalaisiksi, vaan jakeen 22 mukaiseksi: "Minä teen heidät yhdeksi kansaksi....eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi" ( Pohjois- ja Etelä-Israeliksi ). He ovat edelleenkin 12 eri sukukuntaa joita ei voi nimittää pelkästään Juudan (juutalaisten) mukaan vaan he ovat yksi kansa. Tämä on olennaisin pointti kysymyksessä olevassa tekstikokonaisuudessa. Siinä ei siis puhuta sukukuntien yhdistymisestä, vaan yhdeksi kansaksi tulemisesta 12 toisistaan poikkeavan eri sukukunnan voimin. Mielenkiintoinen on myös raamatun viittaus Eliaan lopunajassa kun hänestä sanotaan: "Hän kääntää ISIEN sydämet lasten puoleen". Siis ei Juudan sydäntä jälkeläistensä puoleen, joka on yksi isistä, vaan ISIEN monikossa, koska isiä oli 12, Jaakobin pojat.

 Täytyy myös muistaa raamatun sana Sak.12:7  "Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat".  Tässä raamatun jakeessa puhutaan Jerusalemin pelastuksesta lopun suuressa sodassa Israelia vastaan. Hieman aikaisemmin 4 jakeessa puhutaan siitä kuinka herra lyö kaikki hevoset vauhkoudella ja ratsastajat hulluudella. Sitten sanotaan sen jälkeen että Juudan heimoa kohti Herra avaa silmänsä pelastaakseen Juudan. Saman luvun jakeissa 5 ja 6 puhutaan juudan sukuruhtinaista ja sen jälkeen sitten 7 jakeen sanoma jossa herra vapauttaa ensin Juudan majat. Tämä tarkoittaa sitä että tuohon aikaan ei ole vielä tapahtunut Efraimin ja häneen liittyneiden sukukuntien paluuta Israeliin. Se kylläkin tapahtuu aivan noina hetkinä, mutta raamattu ei anna missään ymmärtää että Efraimin paluu olisi vielä tuolloin tapahtunut. Kautta raamatun linjan voimme huomata, kuinka juutalaiset eli Juudan heimo ja häneen liittyneet Benjaminilaiset saavat ensimmäisenä oikeuden palata Israeliin. Ja kun lopullisesti Israelia aletaan vapauttaa ahdingosta ja vainoojista, jälleen ensimmäisenä Juuda, sitten vasta Efraim. Muut sukukunnat vapautetaan ja palautetaan hajotuksesta eli heidän karkotuksestaan Israelista pääasiallisesti vasta aivan lopussa, juuri tuhatvuotisen valtakunnan alun kynnyksellä.

 Jakeessa 10 herra lupaa vuodattaa DAAVIDIN SUVUN PÄÄLLE ja Jerusalemin asukasten (Benjaminilaisten ja siihen aikaan pieniä osia muista sukukunnista jotka ovat liittyneet Juudaan) päälle armon ja rukouksen hengen, jossa he katsovat Häneen jonka ovat lävistäneet. Daavid sukuineen on Juudan sukukuntaa, ja silloin armon ja rukouksen hengellä tarkoitetaan Juudaa ja heihin liittyneitä kuten Benjaminilaisia koska he asuvat silloin Israelissa. Vai miksi sitten, jos Efraim olisi silloin Israelissa, miksi Jumala ei vuodattaisi Efraiminkin päälle samaa henkeä. Totta kai vuodattaisi, mutta kun he eivät ole yhdistyneet Juudaan eli heitä ei ole millään tavalla sulautettu Juudaan, he eivät ole vielä silloin Israelissa. Tarkoitan tätä, että periaate jonka mukaan kristityt yleensä ymmärtävät muiden sukukuntien yhdistämistä Juudan sukukuntaan, eli juutalaisiin on vailla raamatullisia perusteita. Siksi ei voida nimittää kaikkia 12 sukukuntaa juutalaisiksi.

  Käsitys siitä että tanskalaiset olisivat Daanin sukukuntaa tai suomalaiset jotain muuta Israelin sukukuntaa, ei myöskään täytä raamatullisia kriteereitä. Suomalaisia ja tanskalaisia ei ole hajotettu kaikkien kansojen sekaan, eivätkä he ole viettäneet kiertolaiselämää kansojen keskellä, niin kuin raamattu on ennustanut Israelin heimosta. Jumalan antama kirous Mooseksen kautta V Moos.28 luvussa kertoo jotakuinkin selkeästi alennustilasta, johonka Israelin eri sukukunnat joutuvat. Suomalaisilla tai tanskalaisilla ei ole selkeätä kohtalonyhteyttä edes Juudan heimon eli juutalaisten kohtaloihin, kun taas romaneilla löytyy selkeä yhdysside Juudan heimoon sekä kirouksessa mainittuihin asioihin. On myös muistettava raamatun profetioista se, että Efraimilla ei ole raamatun mukaan hallinnassaan mitään omaa maata sen ollessa hajotuksessa. Eli tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki kansat joilla on oma maa, ei voi olla Israelin kadonneita sukukuntia (Hoos.9:17 Efraimista sanotaan että kansojen seassa se joutuu kiertelemään, Biblia 1776 käännös: ”kulkiana vaeltaman”).

  Jeremia kirjoitti: ” Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin (10 sukukuntaa) ja Juudan (2 sukukuntaa) kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan.” (Jer. 30:1-3)

Tässä luvussa kuvataan Herran päivää aikojen lopulla juuri ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Seuraavan luvun ensimmäinen jae on mielenkiintoinen: Jer.31:1 "Siihen aikaan sanoo Herra, MINÄ OLEN KAIKKIEN ISRAELIN SUKUKUNTIEN JUMALA, JA NE OVAT MINUN KANSANI". Eli olisivatko he siis sulautuneet Juudan sukukuntaan juutalaisiksi, niin kuin yleisesti uskotaan? Jos Kerran Herra itse sanoo olevansa Israelin kaikkien sukukuntien Jumala ja itse puhuu kaikista sukukunnista erottaen ne toisistaan sanomalle NE, ei kai se silloin voi tarkoittaa että kaikki eri sukukunnat olisivat sulautuneet yhteen eli vain Juudan sukukuntaan nimettömiksi sukukunniksi, joita kutsuttaisiin vain juutalaisiksi. Tämän tähden mekään emme voi kutsua muiden Israelin sukukuntien edustajia juutalaisiksi.

"Hän nostaa lipun pakanoissa, tuodaksensa Israelin pakolaiset ja myös kootaksensa Juudan hajotetut, neljästä maan äärestä (Jes.11:12 Biblia). Hepreankielinen käännös kuuluu seuraavasti; "Kokoaa Israelin ulosheitetyt ja kokoaa Juudan hajotetut maailman neljältä kulmalta". Exodus (paluu Israeliin) tapahtuu siis kaksijakoisena, ensin Juudan hajotetut ja erikseen Israelin ulosheitetyt. Israelin ulosheitetyillä tarkoitetaan Efraimin johdossa olleita 10 sukukuntaa, jotka kootaan Israeliin vasta vähän ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Huomaa, että koko ajan puhutaan kahdesta eri kokonaisuudesta, ei yhdestä eli vain juutalaisista.